sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Donald Duck's Christmas Favourites (Aku Ankan joulusuosikit)

Joulu lähestyy pikkuhiljaa tai varmaan jonkun mielestä ihan liian hirmuista vauhtia valmisteluiden ollessa vaiheessa ja kiireiden jatkuessa aina vain. Kaipa se hiljaisuus ja rauha lopulta vaihtuu vallitsevaksi olotilaksi, vaan vieläpä ei ole tarvetta muutella elokuvaohjelmistoakaan silkkoja hartauden hetkosia välittelemään. Myöhäisiltojen viihdepaloja onkin tullut poimittua hiukkasen räiskyttelevämmästä ja tylymmästä asenneilmastosta, kuten esimerkiksi jokunen päivä sitten kertailtu John Wick ja perään sen jatko-osa John Wick: Chapter 2. Näissä ei tosiaan lähimmäistä ihan sillä jouluisella rakkaudella ja hyväntahtoisuudella käydä kohtelemaan ja käsittelemään, mutta ehkei tämä kuitenkaan ole paras paikka Johnin hurmeisten kostoreissujen ja tiukkojen tappotöiden läpikäymiseen.

Puolivahingossa iltaohjelmistoon pääsi mukaan tähän Keanun kovistelevaiseen kaksikkoon hienoisia yhtäläisyyksiä sisältävä Liam Neesonin tähdittämä toiminnallinen tuokio Run All Night, jossa menneisyys piinaa jo ikääntynyttä ja parhaina päivinään säälimättömän maineen luonutta palkkatappajaa. Wickin revittelyjen tasolle ei mitenkään tämän rankan yön puitteissa päästä ja tämä Neesonin sekä kumppanien vääntö on syystä ja toisesta sijoitettu jouluiseen aikaan, mutta kyllähän ne pukit, lahjat ja koristeet jäävät armotta hurjien hirmutekojen jalkoihin ja se jouluinen ihmekin pitää sisällään runsaalla verellä punattua sävytystä. Eihän tällainen joulutaustaisuus toimintaelokuvien joukossa tietenkään mitään täysin omaperäistä ainutlaatuisuutta ole, kuten vaikkapa John McClanen seikkailuja seurailleet tietävät, mutta jos siis tahtoo nähtäväkseen jouluajan juttuja synkemmällä sävyllä koristeltuna ja kovilla otteilla toivoteltuna, niin tässäpä on yksi vaihtoehto listalle ja ainakin omasta mielestäni Run All Night on lajissaan sujuvaa sekä pätevää räiskettä ja mäiskettä.



Hartaimmat ja hempeimmät aatokset eivät siis näitä vilkuillessa niinkään mielessä pyöri, mutta eiköhän herkempienkin tarinoiden aika tässä ole jo hyvää vauhtia lähestymässä, vaan ennen kierrosten tiputtamista olisi vielä muutama kovempi koitos käytävänä. Ainakin eräs tuittuileva ja rähistelevä ankkaystäväinen tahtoisi omat paikoin äkäisetkin jouluterveisensä lähetellä ja kyllähän Akun kiukkuilut ja keppostelut edelleen kelpaavat. Viimeksi blogissa kommentoitu kokoelma Celebrate Christmas with Mickey, Donald & Friends edustaa tavallaan samaa lajia enimmäkseen jouluisine ja talvisine tarinoineen. Sen sisältämät seitsemän lyhytanimaatiota ovat omasta mielestäni hivenen epätasaista katseltavaa, mutta mielenkiintoinen kattaus kuitenkin kaikkiaan ja nyt olisi tarkoitus testailla, miten sitten Akun joulusuosikit maistuvat. Lyhytelokuvia on ainakin laitettu jokunen lisää, eli niitä on yhteensä kymmenisen kappaletta ja kokonaiskesto venähtää siten jo päälle 70 minuuttiin, mikä lienee ihan riittävä kerta-annos tätä tavaraa. Pienoisia päällekkäisyyksiä lienee luvassa, mutta kyllä nämä yleensä toisen ja kolmannenkin tuijottelun kevyesti kestävät, eli kiekkoa koneeseen ja Disneyn talvista taikaa ihastelemaan...


The Hockey Champ (Jääkiekkomestari / Jääkiekkosankari)


Avausnumeroksi valikoitu jääkiekkomittelö viuhuvine luistimineen ei ainakaan upouudeksi tuttavuudeksi kelpaa, koska se tuli tutkittua runsas vuosi sitten Akun oman lyhytelokuvakokoelman yhteydessä ja silloin siitä enemmän kirjoittelin, eli tarkemmat turinat löytyvät lukaistavaksi vuoden 2016 marraskuulta: The Hockey Champ. Kyseinen käsittämättömyyksiäkin tavoitteleva seitsenminuuttinen kiekkorieha vuodelta 1939 kuuluukin edelleen omiin suosikkihetkiin, mitä tulee tuohon vuodet 1934-1941 kattavaan Aku-pakettiin ja onhan se ihan yleisestikin ainakin toistaiseksi yksi lukuisista huipuista näiden Disney-lyhykäisten parissa. Toisaalta, mitä Akun ja poikien yhteisiä koitoksia yritän päähäni pähkäillä, niin väittäisin, että suurin osan niistä on varsin viihdyttävää viiletystä, vaikka joukossa pari keskinkertaisempaakin vääntöä olisi mukana, ja toivoa tietysti sopii, että nämä kelpaavat jatkossakin samaan malliin.

Jos vielä sananen kiekkokisailusta, niin tarinahan siis on periaatteessa tuttua tavaraa perusajatukseltaan, eli Aku pilkkailee ja omahyväisesti härnäilee sukulaispoikiaan, eikä kolmikko noin vain tahdo kaikkea ivailua niellä, vaan sisuuntuu laittamaan kunnolla vastaan. Kiekkovääntö saadaankin vallan riemukkaasti riistäytymään käsistä, kun luistimet potkivat kohti älyttömyyksiä, eikä kenenkään yläkerrasta tahdo oikein löytyä jarruja sekoilujen seisauttamiseksi, mistä tietysti iso kiitos. Pelihaaste heittääkin silmille huvittavan ylimielistä ylivoimaa kipeine jälkiseuraamuksineen, kun räkättely vaihtuu valitteluun ja onkin muiden vuoro naureskella. Vaikka tämä talvinen tapaus olikin melko hyvin muistissa vuoden takaa, niin onhan se erittäinkin oiva ja energinen valinta alkuun, sillä eipä ehditä juuri paikoillaan jumittelemaan tilanteiden vaihtuessa ja nätit lumiset taustat näppärästi viimeistelevät kauniin pakkaspäivän leikkien välittymisen kotikatsomoon.

The Hockey Champ (1939) (IMDB)



Donald's Snow Fight (Suuri lumisota / Akun lumisota)


Jos edeltäneet jääleikit olivat tuttua tavaraa, niin kelkkailukeppostelusta alkava ja täysimittaiseksi taistoksi yltyvä yhteenotto on sitä myös. Nimittäin se on laitettu viimeksi vilkaistun kokoelman loppupuolelle räyhäämään ennen rauhoittelevaa härkäsatua ja jotta tästä saataisiin melko pikainen tuplakertailu, niin todettakoon, että lumipallot tosiaan liitelivät kohti vastapuolen linnoituksia vasta vajaat pari kuukautta sitten. Lokakuun lopulla Donald's Snow Fight olikin kattavammassa käsittelyssä, eikä ole tarvetta lähteä sitä uudelleen kääntelemään, koska ei mielipide juuri muuksi ole muuttumaan ehtinyt. Mainitaan nyt kuitenkin, että kun nämä Akun ja poikien talviset taistot näin näppärästi saadaan kokoelmalla peräkkäin, niin onhan niissä paljon samaa alkuasetelman ja kiihtyvän kahjouden suhteen, mutta väittäisin, että kolmisen vuotta uudempi seitsenminuuttinen sota laittaa pikkuisen paremmaksi, eikä kommellus kolmannella kerrallakaan mauttomaksi pääse kulahtamaan. Yhdessä näistä muodostuukin varsin reipas repäisy levyn alkuun, ja tuskinpa paljon vauhdikkaammin voisi koostetta käynnistellä...

Donald's Snow Fight (1942) (IMDB)


Rescue Dog (Pelastuskoira / Pluto ja hylkeenpoikanen)


Pudotettujen jääpommien ja upotettujen lumilaivojen jälkeen olisi aika kokeilla hieman koiramaisempaa koheltelua ja hyvästellä ankkakaverukset ainakin hetkiseksi. Luulisin, että tämä aiempien tapaan noin seitsemään minuuttiin pyöristyvä pieni arktinen seikkailu on lapsuusvuosina nähty, mutta varmaan pitäisi kääntää kalenteria sellaisen neljännesvuosisadan verran taaksepäin, eli ihan mistään pikauusinnasta ei ole kyse. Tarina kuitenkin tuntuu varsin tutulta ja ainakin pari hetkeä kilisytteli kelloja muistiluolissa muita selkeämmin. Tiedä sitten, onkohan nuorta Mikkoa aikoinaan ahdistanut Pluton tiukemmat tilanteet seikkailun loppupuolella, mutta nämä siis erityisesti tulevat mieleen ja samalla muistoista alkoi tunkea esille pätkiä jostakin toisestakin hyljetarinasta, mutta mahtoikohan siinä olla pelkästään Mikki ilman koirakaveriaan...?

Kenties nämä menneisyyden mysteerit selviävät joskus jonkin toisen levyn avulla, mutta Pluton ja pienen hylkeen yhteinen kirmailu on ihan kiva pienimuotoinen jahtia sekä vaaraa tarjoileva käväisy viluisissa maisemissa. Sen suuremmin ei ole aikaa pohjustella, että miten ja miksi ihmeessä Pluto-parka on sinne toimitettu, mutta talvisen tuiskutuksen keskeltä löytyy yksinäinen koirankoppero, jossa ystäväisemme majailee. Mistään leppoisasta joululomasta ei niinkään ole kyse, vaan Pluto on pestattu pelastuskoiran hommiin ja työpäivä taitaakin olla aluillaan. Silloin tällöin samainen hauveli saattaa vaikuttaa jokseenkin laiskalta tapaukselta, mutta tällä kerralla veltosta vetelehtimisestä ei ole tietoakaan, vaan näyttää ennemmin siltä, että Pluto melkeinpä intoa puhkuen tahtoo singahtaa pihalle kohtaamaan viileän talvipäivän.



Silkaksi pelleilyksi tai horkkaiseksi hoiperteluksi ei sovikaan tekemisiään taiteilla, sillä vaaranpaikkoja näillä seuduilla riittää ja varomaton saattaa löytyy itsensä nopsasti jään väärältä puolelta. Kovin kauaa ei tarvitsekaan odotella, että eräänlainen esimerkki tästä saadaan, kun Pluto päätyy kirjaimellisesti nenäkkäin nuoren ja varsin möykkääväisen hylkeen kanssa. Koirulin kärsivällisyys älämölön suhteen vaikuttaa miltei olemattomalta ja utelias pienokainen saakin vastaukseksi lähinnä kiukkuista räksytystä. Mukana saattaa toki olla pienoista tarkoituksellista härnäilyäkin, mikä takaa sen, että taistoksihan kohtaaminen lopulta kääntyy ja sitten viiletetään pitkin jäätikön tasankoja sekä luolia. Päätön säntäily johtaakin ensin hengenvaaraan ja melkeinpä hengenheittoon, koska Pluto joutuu huomaamaan, ettei hyytävän kylmässä vedessä jään alla noin vain uiskennella turvaan.

Rescue Dog esitteleekin omien katselujen perusteella pikkuisen tavallisesta poikkeavan Pluton, sillä näyttää siltä, että hän on poikkeuksellisen pahalla päällä alusta lähtien ja ottaa varsin tosikkomaisesti toisen velmuilut. Itse en ole kovin paljon näitä Pluton omia seikkailuja tosiaan nähnyt, joten voi olla, että hän on soolokoitoksissaan yleisestikin pikkuisen ärhäkkäämmällä asenteella liikkeellä kuin pienemmissä rooleissa isompien tähtien joukossa. Harkinnassa onkin edelleen Pluton oman varhaisvuosien kokoelman ostaminen, josta näitä sitten löytyisi enemmänkin. Rescue Dog osaltaan lisäilee hankintahaluja, vaikka se tässä joulusuosikkilevyssä tipahtaakin sinne heikommalle puoliskolle, mutta pitää sanoa, ettei mistään tylsästä ja tympäisevästä touhusta ole kyse, vaan ennemmin menetteleväistä peruspurtavaa, johon jäinen maailma tuo kuitenkin hienoista mielenkiintoa mahdollisuuksineen ja maisemineen.

Rescue Dog (1947) (IMDB)



Chip an' Dale (Tiku ja Taku)


Pluton sooloiluille ei tällä levyllä ole enempää tilaa ja niinpä saadaan Aku takaisin kuviin, mutta tällä kerralla sukulaispojat seikkailevat toisaalla ja tilalle tulee ankkaa pikkuisen kiusiva, mutta samalla suloinen maaoravakaksikko. Tiku ja Taku aloittelivat uransa lyhytelokuvissa neljä vuotta aiemmin, mutta IMDB:n triviapuolen mukaan tämä 1947 ilmestynyt kolmas elokuva olisi kaverusten ensimmäinen isompi esiintyminen. Wikipedian puolella taas tiedotetaan, että kuusiminuuttinen lyhytelokuva olisi samalla oravien ensitapaaminen Akun kanssa. Talvisissa merkeissä tätä tutustumista lähdetään laittamaan vauhtiin, kun taas tuiskuttelee taivaan täydeltä ja lämpöasteet ovat tipahtaneet sen verran, että ankkapoloinen hytisee sängyssään. Peitto ei riitä alkuunkaan ja ulkopuolelta puskee kirjaimellisesti lunta tupaan, eli jotakin pitäisi tehdä...

Reippaana kaverina Aku nappaa kirveen kätöseen ja lähtee metsään etsimään kuivaa puuta takkaan viskaistavaksi lämpöä luomaan. Oiva pystyynkuivunut pätkä löytyykin, eli sitäpä sitten hutkimaan, mutta sepä sattuu samalla olemaan oravien pähkinävarasto. Kohta onkin toisten kotoisa kolo napattu kantoon ja kaverukset vipeltävät perään pelastaakseen arvokkaan talvivarastonsa. Nopealle toiminnalle olisi tilausta, kun vilusta kärsivä Aku etsii jo tikkujaan laittaakseen takan leimuamaan. Estely alkaa pienemmällä sabotaasilla, mutta kuten yleensä näissä Akun koitoksissa on tapana, niin tälläkin kerralla sovun sijaan tapahtumat lähtevät paisumaan kohti vääjäämätöntä suurempaa rysäystä. Toiset eivät aio tietenkään luovuttaa ja hyökkäyksiä suunnitellaan milloin mistäkin ja lopulta katsotaan tarpeelliseksi laittaa suuret voimat vyöryämään valtoimenaan. Sanoisinkin, että melko tavallisen kaavan kautta kamppailut käydään alusta loppuun, mihin olen jo toki tottunut, mutta Akun sekä Tikun ja Takun ensitaisto ei kuitenkaan mitään häikäisevämpiä tai erityisen huvittavia hetkosia mielestäni pääse kehittelemään. Kivaa kujeilua toki ja viihdyttävää menoa, mutta onhan tämä selkeästi eri laatuluokassa kuin esimerkiksi levyn kaksi ensimmäistä koitosta veljenpoikien kanssa.

Chip an' Dale (1947) (IMDB)



Winter Storage (Talven varalle)


Talvivaraston katoaminen oli edellisessä tarinassa oravaystäväisten suurena huolena ja samoissa teemoissa liikutaan, kun kaksikko jatkaa vipellystään pari vuotta myöhemmin ilmestyneessä seitsenminuuttisessa teoksessa, jonka Wikipedia listaa Tikun ja Takun järjestyksessä viidenneksi lyhytelokuvaseikkailuksi. Jos viimeksi vaivalla valmiiksi viimeistelty varasto napattiin tylysti polttopuuksi, niin tällä kerralla vaikeuksia ilmenee jo keräilyvaiheessa. Kaveruksilla on ilmeisesti eroavia näkemyksiä siitä, miten myöhäiseksi hamstrailun voi jättää, ja niinpä Taku tahtoisikin torkkuilla ja loikoilla, koska elellään vasta lokakuuta. Tiku kuitenkin ottaa varaston kerryttämisen vakavammin ja huolestuneena muistuttelee viluisesta joulukuusta, joka on ihan pian jo tuloillaan. Niinpä päätetäänkin jatkaa urakkaa, että purtavaa riittäisi varmasti läpi talven, mutta...


Jotakin kummallista on tapahtunut, kun puusta ovat terhot kadonneet ja jäljellä ovat enää pelkät kannat, mutta mikään ikuisuuksien mysteeri ei ole kyseessä, koska selviää, että eräs ankka hääräilee samalla metsäpalstalla ja hänen hommanaan on uudistaa aukkopaikka taimia kasvamaan, mikä tietysti vaatii kohtalaisen kokoisen pussukan terhoja. Aku näyttäisi tekevän työtään huolellisesti, mutta Tikun ja Takun tärkeysjärjestys taas on hivenen toisenlainen ja ensin pitää miettiä talven nälkäisistä kuukausista selviämistä sekä muristelevia masuja kuin tulevien vuosikymmenten komeita tammimetsiä. Yht'äkkiä Akun kantamus salakavalasti keveneekin ja asetelma alkaa taas olla valmis vietäväksi kohti räyhääväistä loppua.

Toiset eivät aio mahtavasta saaliistaan enää luopua ja Aku taas ottaa ansakikat käyttöön, mutta eihän koitosta auta pitkäksi aikaa miksikään laatikossa nököttämiseksi seisauttaa, vaan edellisen tapaan pitää isompaa finaalia viritellä viimeisiin kuviin. Jos kolmikon ensitapaaminen paketoitiin mittavalla lumimätkäyksellä, niin kolmas kohtaaminen päättyy lamaavaan terhovyöryyn. Kumpikaan näistä sinänsä pirteistä kamppailuista ei katselun aikana tuntunut erityisen tutulta, eli jos on joskus nuorena tullut nähtyä, niin sitten ovat kyllä melko täysin päässeet lipsahtamaan unholan puolelle. Lisäksi nämä talvisen purtavan pulmia pähkäilevät piirretyt ovat minusta melko tasalaatuisia, eli sinänsä sujuvaa sähellystä ja hymyilyttävääkin jäynäilyä, mutta ei mitään klassikkomateriaalia kuitenkaan. Se sanottakoon myös, että tämä tammenterhojuttu jättää vielä talvenkin kuvien ulkopuolelle tulevaisuuteen, eli lumettomuudessaan teos erottuu selkeästi levyn muusta sisällöstä.

Winter Storage (1949) (IMDB)



Toy Tinkers (Tikun ja Takun joulutohinat / Akun leikkisota)


1949 oli aiempiin verrattuna kiireinen vuosi maaoravakaksikolle, kun lyhytelokuvia ilmestyi kaikkiaan kolme kappaletta ja jokaisessa vastassa oli jo aikoja sitten Disneyn suurimpien tähtien joukkoon noussut Aku. Toy Tinkers oli näistä viimeisin ja ilmestyi kyseisen vuoden joulukuussa, mikä on ihan ymmärrettävää, kun tarinassa monenmoisten joululahjojen ja lelujen kanssa puuhastellaan. Myös Akulle Toy Tinkers oli vuoden viimeinen koitos elokuvakankaalla ja hänelle esiintymisiä kertyi tuolloin kahdeksassa lyhytelokuvassa, eli kohtaisesti Akulle tekemistä ja vientiä riitti valkokangasvipellyksen puolella, mutta määrällisesti suunta oli tuolloin kääntynyt jo hiipumaan, sillä 1930-luvun lopun ja 1940-luvun alun huippuvuosina Akulle kirjattiin noin kymmenisen lyhytelokuvaa ellei enemmänkin vuosittain. Wikipedian listauksen mukaan 1940-luku oli Akun kultainen vuosikymmen ainakin määrällisesti, koska esiintymisiä kertyi lyhytelokuvissa lähemmäs 90 kappaletta, ja mitä itse olen näihin päässyt toistaiseksi tutustumaan, niin ei keskimääräisessä laadussakaan sen suurempaa napistavaa ole.


Jälleen siis Akun, Tikun ja Takun polut risteävät talvisissa merkeissä, sillä joulun lähestyessä pitää tietysti pinkaista kuusta etsimään. Tällä kerralla ei sentään oravien kotipuuta kirvestetä maahan, mutta toisten onnellinen kuorsailu kolon suojassa kuitenkin häiriintyy Akun mätkiessä menemään lähistöllä. Unisteluistaan heräävät kaverukset rientävät tarkkailemaan, mitä ihmettä naapurustossa taotaan ja uteliaina kiirehtivät kuusta kotiinsa kuljettavan Akun perään. Ikkunan takaa kurkistellessa kauniiksi koristeltu tupa lämpöisine valoineen vaikuttaa niinkin kodikkaan houkuttelevalta, että sinnehän mieli alkaa muidenkin tehdä ja varsin näppärästi kaverukset sisään pujahtavatkin tilaisuuden tullen. Etenkin pulska pähkinäpussukka viehättää kovasti, mutta löytyyhän Akun talosta paljon muutakin mielenkiintoista tutkittavaa. Pähkinäkaappaus näyttäisi käyvän helposti ja huomaamattomasti, mutta eipä vierailua voi millään ihan niin lyhyeksi jättää ja olisihan se katsojan kannaltakin hivenen tylsä käväisy, joten kaverukset poikkeavatkin pakettiröykkiön pariin ihmettelemään, löytyisiköhän lelujen joukosta jänniä kapistuksia.

Joulukiireidensä parissa puuhaileva Akukin huomaa lopulta kutsumattomat vieraat, eikä niinkään suopein silmin tahdo pähkinävarkaita nurkissaan sietää. Ennen täysimittaista sodanjulistusta ankka kuitenkin tahtoo pilailla oravien kustannuksella, mutta jälleen saa todeta, ettei matka hyväntuulisesta hassuttelusta päreiden polttamiseen ole Akun kohdalla kovinkaan kummoinen, sillä pari tovia myöhemmin varsin tylysti toisia revolverilla uhitellaan. Sotahan siitä ennen pitkää seuraa, kun aseita käsiin kaivellaan, joten kumpikin puoli pääsee linnoittautumaan ja kehittelemään omia hyökkäyksiään. Tiku ja Taku turvaavat itselleen tykkiaseman, kun taas Aku suosii toisenlaista taktiikkaa, mutta lopputuloksena joka tapauksessa on hurja tulitus, jossa ei mitään ihan levollisinta ja lämminhenkisintä joulumieltä taideta tavoitella. Väittäisin, että lelutaisto yltyykin selvästi vimmaisemmaksi kuin nuo pari edellistä kolmikon keskinäistä kiistaa ja muistuttaa ennemmin levyn alusta löytyviä Akun ja sukulaispoikien taisteluja, etenkin sitä suurta lumisotaa. Meno onkin niin raivokasta sekä reipasta, että seitsemän minuuttia viuhahtaa hujauksessa ohi, eikä tarvitse valitella puuduttavuudesta, vaikka näennäisesti jämähdetäänkin asemiin hetkiseksi. Omille silmille tämä yhteenotto onkin yleisesti näyttävämpää ja värikkäämpää viiletystä kuin nuo pari edellistä pätkää, eli kelpaa kevyesti kokoelman paremmalle puoliskolle.

Toy Tinkers (1949) (IMDB)



Corn Chips (Kornisota / Tiku ja Taku ja popcornit)


Kokoelman kolmas yhteinen koitos Akulle, Tikulle ja Takulle yltyi tosiaan varsin hurjaksi höykytykseksi, mutta eipä se silti mikään lopullinen voitto tai päätös kinastelulle ollut, vaan lisää olisi luvassa taas sopivan seitsenminuuttisen verran. Talviset työt ja herkut edelleen kiinnostavat, mutta ehkeipä niistä nyt kehitellä ihan yhtä sotaisaa loppuhuipennusta. Koristeellinen jouluaika vaihtuu samalla arkisemmaksi aherteluksi, kun Akun pitäisi saada pihatie puhtaaksi lumesta ja kerrosta ylempänä oravien kotioksalla on vastaavaa lumipulmaa ratkottavana. Kaikki näyttävätkin tekevän osuutensa ahkerasti, kunnes Aku saa vahingossa lunta niskaansa ja tajuttuaan tilanteen, huijaa oravat hoitamaan omankin urakkansa loppuun. Tiku ja Taku ovatkin hetken hivenen hölmistyneinä, kunnes raikuvan pilkkanaurun myötä ymmärtävät tulleensa jekutetuiksi, ja kyllähän Akun räikeä vahingonilo pienoista katkeruutta nostattelee pintaan, eli niinpä sitä taas mennään kohti yhteentörmäystä.

Corn Chips ei kuitenkaan ole täyttä tulitusta alusta loppuun, sillä lyhyen uhon ja kiukkuisen sodanjulistuksen jälkeen tulee paikka pienelle hengähdyshetkelle herkkutuokion muodossa. Akulla nimittäin on suunnitelmissa uurastuksen päätteeksi napostella kulhollinen juuri poksauteltua popkornia, mikä saa oravatkin uteliaiksi. Heille kyseisen herkun salat eivät olekaan samalla tavalla selkeitä, eivätkä kuivat maissinjyvät suussa mitään mahtavinta makunautintoa saa aikaan. Takkaan siis joutavat mokomat kivikovat nappulat ja näinpä vahingon kautta popkornien olemuksesta päästään jyvälle. Kyllähän siinä kaikenlainen kostonhimokin laantuu, kun voisi kinastelun sijaan keskittyä syöpöttelyyn, mutta näitä suunnitellessaan kaverukset tulevat melkein itsekin paistetuiksi ja alkaa kova kisa siitä, kuka pääsee lopulta herkut haukkaamaan. Edelliseen verrattuna tulee tosiaan hienoista viilennystä vipellyksen vimmaisuuteen, enkä edes tahdo väittää, että jatkuvasti pitäisi olla suuret sodat käynnissä, vaan melkoisen mukavasti arkisemmistakin kommelluksista saadaan huvitusta aikaiseksi ilman tauotonta taistoakin. Henki on siis enemmän siihen suuntaan kuin noissa talvivarastoinnin pulmiin liittyvissä aiemmissa pätkissä, eikä se silti mitään väsynyttä jäähdyttelyä tarkoita, ja loppuun saadaankin varsin komea popkornposaus huvittelujen hienoksi kruunuksi.

Corn Chips (1951) (IMDB)



On Ice (Liukkaalla jäällä / Aku jäällä)


Tikun ja Takun kanssa ehdittiin neljän lyhytelokuvan kautta 1950-luvun alkuvuosille, mutta kun väkeä laitetaan vaihtoon, niin palaillaan ajassa runsaat 15 vuotta taaksepäin, mikä näkyy selvästi animaatiossa ja hahmojen piirteissäkin. Jos oravakaksikon vierailut olivat omalla kohdalla pääsääntöisesti joko kokonaan vierasta katseltavaa tai muistikuvista ajan hampaan jäytämiä, niin kestoltaan kahdeksaa minuuttia lähentelevä On Ice taas menee pikauusintojen pariin, koska se sattuu löytymään Celebrate Christmas with Mickey, Donald & Friends -kokoelman ensimmäiseltä puolikkaalta. Linkin kautta löytyykin siis suhteellisen tuore mielipide tarkempine selostuksineen tästä Disneyn varhaisesta ja pidetystä jääilottelusta, joten en lähde sitä tässä toistamaan, mutta toteanpa kuitenkin, ettei tämäkään mikään kertakatselun jälkeen kulahtava tapaus ole.

Oikeastaan toisinnolla näkee näppärästi, että ainakin parit kuviot on napattu levyn alusta löytyvään Akun omaan jäätaiturointiin, kun The Hockey Champ laittaa Akun esimerkiksi matkimaan Mikin vauhdikkaan jääpuikkokiepsauksen. Myös täpärä tilanne vesiputouksella ja jäälautat napataan uusiokäyttöön, mutta sanoisin, ettei kyse sentään ole mistään mielikuvituksettomasta kopioinnista, vaan ehkä ennemmin muokkailusta ja mielestäni näihin laitetaan vielä kivasti kierroksia lisää Akun ja poikien koitoksessa. Kyllähän On Ice hurjistuu myös lopun lähestyessä ja villiintyy varsin ilmavaksikin kaaokseksi, mutta yleisesti ottaen kyseessä on vauhdistaan huolimatta selvästi leppoisampi talvipäivä kuin mihin ankkojen jääkiekkorieha pääsee kiihtymään. Kumpikin näistä on silti nautittavaa talvista taiturointia, jossa liike soljuu sulavasti, eikä realismin anneta liikoja rajoittaa mielikuvituksen iloista sekä kepeää liitokiitoa.

On Ice (1935) (IMDB)



Alpine Climbers (Alppikiipeilijät)


Seuraavaksi talvinen kokoelma laittaa luistimet takaisin kaappiin ja lähtee viemään porukkaa kohti korkeuksia, kun pitäisi vuorenhuippuja valloitella. 1930-luvulla jatketaan ja tarkemmin vuodessa 1936 mennään, jolloin käsittääkseni Mikki oli vielä Akua selkeästi vetovoimaisempi tähti Disneyn animaatiosuosikkien joukossa, joten tämäkin yhdeksänminuuttinen pätkä on aikoinaan julkaistu Mikin nimen alla. Sinänsä onkin ihan mukavaa, että tulee tällaisten sekakokoelmien kautta omaankin hyllyyn ainakin valikoituja parhaita paloja siltäkin osastolta, koska en toistaiseksi ole erityisen innostunut niitä Mikin omia koostelevyjä hankkimaan. Alpine Climbers onkin erityisen mukava lisäys, sillä se on ehdottomasti yksi lapsuuden suosikeista näiden joukossa ja luulisin, että keveästi päälle kymmenen kertaa katseltu aikoinaan ja kyllähän senkin mielellään vilkaisee pitkän tauon jälkeen uudelleen.


Väki tosiaan vähän kutistuu luistelupäivästä, sillä mukana menossa ovat Mikki, Aku ja Pluto, eli yksi aikakautensa perusporukoista, mutta toki vierailevia vipeltäjiä nähdään ja kuullaan reissussa rähisemässä. Hiukkasen omituisin menetelmin kolmikko kiipustelee kohti korkeuksissa siintävää huippua, mutta mikäpä siinä, kun matkanteko sujuu nopsasti ja niinkin mielekkäästi, että laulellen nytkähdellään ylöspäin. Pluto ei tosin paljoakaan joudu panostamaan kiipeilyyn, vaan lähinnä raahautuu jälkijoukkona perässä. Kunhan päästään tasaisemmalle kalliolle, niin Aku säntää alppitähtiä keräilemään ja Mikillä taas on aikomuksena napata evästä läheisestä pesästä. Kummallakaan eivät suunnitelmat suju ihan toivotusti, kun Akulta haukataan kimppu kädestä ja Mikin projekti huojuvalla oksalla kotkan kanssa kamppaillen vaikuttaa varsin tuhoon tuomitulta koitokselta...

Näinpä saadaan viriteltyä parikin vauhdikasta kahakkaa käyntiin, koska eihän Akulta löydy yhtään ymmärrystä luvattomalle napostelulle ja siitä väännetään vaikka isommankin pässin kanssa. Mikki puolestaan joutuu torjumaan rajumpaakin ilmahöykkäystä käydessään kamppailua lopulta liitäjien laumaa vastaan villissä tulituksessa. Plutoa ei tietenkään unohdeta kokonaan taustalle nököttelemään, vaan kyllä hänkin saa osansa toiminnasta ja epäonnisen kompuroinnin kautta koira on kohta yksi iso jääkalikka, joka kaipaa tulikuumaa kupposta sisäänsä kohmetta sulattelemaan. Oikeastaan jokainen näistä osuuksista toimii mukavasti ja kaikkien kommellukset olivat säilyneet hyvin muistojen holveissakin. Akun kiukkuileva riehuminen on jälleen hymyilyttävää hommaa, kun kaksi kovaa kalloa kohtaa kipeässä muksauksessa, eikä Mikin ilmava tappelu pesäoksalla paljoa jälkeen jää. Pluto saa ruutuaikaa vähiten, mutta siitäkin huolimatta hauvan höpsöilyt lopulta huvittavat eniten. On melkoisen vaikea olla nauramatta, kun parikin hiprakkaista ja kujeilevaa koirulia nenät punaisina ja silmät sekavina ulvovat ja mölyävät koitoksen päätökseensä. Voipi siis väittää, ettei lopettelu varmaan ole sieltä silotelluimmasta päästä humalaisine horkkineen, mutta onpahan ainakin hilpeää henkeä hauvoissa havaittavissa!

Alpine Climbers (1936) (IMDB)



The Art of Skiing (Hiihtämisen taito)


Toistaiseksi joulusuosikkikokoelma on jokseenkin laiminlyönyt aina sympaattista Hessua, vaikka kyllähän On Ice hänetkin päästää mukaan menoon kalaisan saaliin toivossa, mutta niinpä vain Hessu päätyykin kalauttamaan Akua kalloon. No, jos ei Mikin, Akun ja Pluton kiipeilyihin ehtinytkään, niin viitisen vuotta uudempi laskettelureissu vie Hessunkin vuorimaisemiin ja tällä kerralla on kyse noin kahdeksanminuuttisesta soolosuorituksesta, jossa toteutustavaksi on valittu hassutteleva opetusvideo selostushöpötyksineen. Joku voisi väittää, ettei Hessu ole mikään luontevin valinta, jos pitää muita neuvoa ja opastaa harrastuksen salojen pariin, mutta eiköhän siitä kelvollista animaatiohupailua helposti synny...?

Hessu ei näihin opastusvelvoitteisiinsa ole ihan pirteänä aamuvirkkuna heräilemässä, vaan kuorsailee mukavasti lämpöisessä sängyssä, eikä sieltä ylös vääntäytyminen ja suksiin sujahtaminen ilman kangerteluja tai kompurointeja onnistu. Pätkässä saadaankin heti alussa kiinni hyvällä tavalla höpsöilevästä hessuilusta ja taas muistuu mieleen, että kyllähän se The Complete Goofy taitaa olla tulevaisuuden pakkohankintoja, niin pääsee näistä kummallisista kommelluksista mittavammin nautiskelemaan. Kunhan viimein rinteeseen päästään viilettämään, niin katsoja saapi odotetusti todeta, ettei Hessu tosiaan ole mikään malliesimerkki laskettelutaiturista tai hiihtohirmusta, sillä kaveri kiepsauttelee itsensä nättiin solmuun ennen kuin pääsee varsinaisesti vauhtiinkaan. Lempeästä ja aloittelijalle soveltuvasta rinteestä lähdetään, mutta kohta jo haastetaan pujotteluradan tiukkoja kurveja sekä liidetään ylväänä mäkikotkana taivaita vasten, vaan millaiseen mäiskäykseen kaikki päättyykään... Hessun lyhyehkö hiihtokoulu on hassua hupailua ja vaikkei niinkään ääneen naurattaisi, niin vähintään hiljaa mielessä näille Hessun hoopoiluille höröttelee. Kivaa hyväntuulista tohelointia, kuten Hessulta odottaakin ja vielä pirteän lumisissa vuorimaisemissa.

The Art of Skiing (1941) (IMDB)



Kaikkiaan kokoelma on mielestäni varsin onnistunut ja ennen kaikkea vauhdikas sekä hauska paketti, johon on napattu melko monipuolisesti sekä Disneyn rakastettuja hahmoja että talvisia touhuja. Lyhytelokuvia ei olekaan lätkitty peräkkäin vuosilukujärjestyksessä, vaan jaoteltu ensisijaisesti osallistujien mukaan ja sitten tämän jaon sisällä vanhimmasta uusimpaan. Tietysti samojen tyyppien seikkailut ja osallistumiset erilaisin painotuksin takaavat, ettei kyseessä ole mikään aukoton järjestelmä, mutta mielestäni ihan toimiva ratkaisu kuitenkin. Pienoisia päällekkäisyyksiä on aiemmin mainitun viimeksi katsellun kokoelman kanssa, mutta eipä se suuremmin häiritse, koska on ihan ymmärrettävää, että tiettyjä aiheita ja teemoja pyöritellessä ja niihin sopivia teoksia valikoidessa näitä sattuu. Ennemmin valittelisin siitä, ettei levyltä löydy tekstitystä suomeksi ja jos tahtoo kotoisella kielellä nämä talvipuuhat tutkia, niin pitää tyytyä suomenkieliseen ääniraitaan. Mikään hirmuisen suuri puute tämäkään ei mielestäni lopulta ole, mutta hyvä mainita kuitenkin. Sitäkin välillä tulee mietittyä, että voisihan näistä yrittää tehdä väliosuuksilla ja johdannoilla varustettuna kiinteämmän kokonaisuuden, koska nyt kyseessä on käytännössä nippu toisistaan irrallisia lyhytelokuvia, ja onhan Disney toki tätäkin tyyliä välillä käyttänyt.

Jos ensisijaisesti jouluista kuvastoa tahtoisi katseltavakseen, niin sitten varmaan olisi harkinnan paikka, koska kyllä mielestäni muut pakkaspäivien aktiviteetit menevät tässä edelle ja jouluilu jää enemmän taustapuuhasteluksi. Siinä mielessä Celebrate Christmas with Mickey, Donald & Friends olisikin varmaan osuvampi ostos, vaikka siihenkin on sekaan eksynyt pikkuisen teemasta poikkeavaakin ajanvietettä. Tunnelmien tavoittelussakin on tässä toisessa nipussa ripauksen enemmän vaihtelua, kun löytyy vanhahtavaa viehätystä hohkaavaa leikkimistä, musikaalisempia jaksoja, tietysti myös vinhempaa vipellystä ja lopetteluksi vielä rauhaisan onnellisuuden etsiskelyä kauniin härkäsadun puitteissa. Yleisen laadun ja viihdyttävyyden kannalta Donald Duck's Christmas Favourites kyllä minusta voittaa selkeästi ja määränkin suhteen se kirmaa edelle. Siinä missä jouluisempi koostekiekko on sinänsä kiva, muttei erityisen välttämätön lisä omaan kokoelmaan, niin Donald Duck's Christmas Favourites taas sisältää useammankin hienon ja hullunkin repäisyn, joiden takia se on kokonaisuutena mainio pakkaus hyllyyn sujautettavaksi. Jos nämä yhteensä runsaat 70 minuuttia kellottelevaa kymmenen pikkuista piirrettyä tahtoisi paremmuuden mukaan löyhästi luokitella, niin omat karsinat saattaisivat näyttää seuraavilta:

Kolme kovinta:


Alpine Climbers
Donald's Snow Fight
The Hockey Champ

Hyvää hurjastelua:


Corn Chips
On Ice
The Art of Skiing
Toy Tinkers

Ihan kivat:


Chip an' Dale
Rescue Dog
Winter Storage


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti