maanantai 21. maaliskuuta 2016

Vi på Saltkråkan: Denna dagen - ett liv (Saariston lapset: tämä päivä on koko elämä / Malinin vapaapäivä)

Saltkråkanin juhannus juhlisteltiin hivenen etuajassa maaliskuun puolivälissä, mutta toivoa sopii, että saarella on kesää vielä jäljellä ihasteltavaksi. Ihan vielä ei oikein tahdo syksyä ja talvea alkaa vartoilemaan, vaikka kai niihinkin jokusen jakson kautta päästään kurkkaamaan. Sateisia ja sumuisiakin päiviä on riittänyt, joten jospa vaihteeksi helteistä paistetta kirkkaalta taivaalta saisi kuvien kaunistukseksi. Viidennen vajaan puolituntisen myötä sarjan puolivälikin alkaa vähitellen lähestymään, sillä jaksojen puitteissa on enää kahdeksan vierailua tekemättä. Muutakin Astrid Lindgreniin liittyvää on tullut parina edellisenä päivänä silmäiltyä, sillä tuossa taannoin kirjastossa kipaistessa sattui silmiin ja tarttui käsiin isommankin mötkäleen mittoihin paisuteltu valokuvapainotteinen kirja Astrid Lindgren - elämän kuvat.

Kyllähän kirjasta lukuisten valokuvien seuraksi tekstiäkin löytyy, ja paikoin ihan kiitettävästi. Enemmän näissä kuitenkin valotellaan Astridin vaiheita oman elämänsä puolella sekä annetaan lyhennetty versio tämän vanhempien rakkaustarinasta, joka tässä muodossakin kovin liikuttaa. Tunnetuimmille tarinoille, elokuville ja sarjoille omistetaan myös yksi osio, mutta pääpaino on tosiaan muualla, eikä Astridista kovin montaa otosta erinäisissä kuvauksissa lopulta ole mukaan saatu. Sinänsä tämäkin kirja kyllä muissa luvuissaan valottelee, että mistä vaikkapa Vaahteramäellä ja Melukylässä vallattomasti temmeltävät hahmot ovat lähtöisin, joten siinäkin mielessä kirja on ihan suositeltavaa ja mukavasti kuvitettua selailtavaa Astridin tarinoista viehättyneille. Ihan mielellään sellaiseenkin teokseen tarttuisi, jossa lähdettäisiin paremmin perehtymään Lindgren-filmatisointeihin, sillä onhan niitä vuosikymmenien varrella kertynyt kohtalainen kasa. Jos sellainen olisi vaikkapa ilmestynyt, niin vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.



Tähän tekstipätkään ajattelin kuitenkin poimia nyt käsillä olevan kirjan tarjoamaa taustatietoa Saltkråkanin saarikylään liittyen, vaikka kohtalaisen niukasti sitä tosiaan sivuilta löytyy. Osa sarjan alkusysäystä oli, kun Artfilm-yhtiössä tuottajana toiminut Olle Nordemar muistutteli Astridia siitä, että tämä oli luvannut kirjoittaa televisiosarjan saaristoelämästä. Vaikka Astrid itse ei kyseistä lupausta muistanutkaan, niin Nordemarin kommentti jätti ajatuksen kytemään päähän ja vuonna 1963 Ruotsin televisiossa esitettiin ensimmäistä kertaa Lindgrenin suoraan ruudulle kirjoittamia tarinoita. Pelkästään mielikuvitukseen ei kirjailijan tarvinnut tukeutua, sillä 1960-luvun alkuvuosille tultaessa Lindgrenille oli ehtinyt kertyä jo 30 vuoden ajalta kokemusta saariston kesäpäivistä. Tukholman saaristossa vietetyt kesäkuukaudet olivat vähitellen tuoneet tuntemusta vakituisiin asukkaisiin sekä kesävieraisiin ja tältä pohjalta Lindgren lähti kuvitteellisen Saltkråkanin yhteisöä muodostamaan. Lindgrenin rakas kesäpaikka sijaitsi Furusundin saaressa, ja televisiosarja sekä elokuvat taltioitiin aivan naapurisaaressa, eli Norrörassa, joka sai viitenä kesänä muuttua Saltkråkaniksi.

"Kolmetoistaosainen televisiosarja ja neljä koko illan elokuvaa, Melkerin vastentahtoinen pulahdus, Pampulan näsäviisaus ja jännittävät leikit idyllisessä ympäristössä valloittivat heti ruotsalaisten sydämet." 
"Maria Johansson on täysosuma Pampulana, ja hänet valitaan vuoden tv-esiintyjäksi. Astrid itse samastuu Melkeriin - kirjailijaan joka rakastaa lapsiaan, on heistä huolissaan ja haluaa heidän olevan aina onnellisia."


Jospa kuitenkin jätetään osa Astridin saaristomuistoista tuleviin teksteihin ja loikataan varsinaiseen jaksoon, joka käynnistellään Melkerssonin perheen kokoontumisella syömäpuuhiin. Puutarhakalusto on viimein saanut uuden maalikerroksen, joten voidaan ateriointi suorittaa ulkotiloissa auringon lämmitellessä yläpuolella. Napostelun ohessa keskustellaan kotitöistä Malinin (Louise Edlind) tivaillessa, että kukahan on päivän tiskivuorossa, eikä yhtään innokasta kätöstä ole vapaaehtoisuuden merkiksi nousemassa. Niklaskin (Urban Strand) pohdiskelee oman vuoron tulevan aivan liian usein ja jatkaa aatoksiaan ääneen höpötellen, että isä (Torsten Lilliecrona) on vallan mainiosti asiansa ja osansa järjestellyt, kun ei tämän tarvitse mitään tehdä tai osallistua tympäiseviin kotitöihin. Malin kuitenkin muistuttelee Melkerin uurastavan koko perheen toimeentulon ja hyvinvoinnin eteen.

Myöhemmin Melker istuskelee pihatuolissa kirja kädessä hyvinkin mietteliäänä ja toistelee ääneen lukemaansa ajatusta, että tämä päivä on kokonainen elämä ja selittelee sen Pellelle (Stephen Lindholm) siten, että jokaista päivää tulisi elää hetkien tärkeys tiedostaen. Niklas taas tahtoo pikkuisen näsäviisastellen huikkailla väliin, että nämä arvokkaat tuokiotko sitten tiskaamiseen tuhritaan ja Melkerin takkuillen etsiessä vastausta poika vielä jatkaa sanavalmiisti sutkautellen, että isähän voisi sitä elämäntuntua tiskialtaasta etsiskellä. Pelle taas alkaa pohtimaan elämäntunnun olemusta, että käsistäköhän löytyy vai mistä... Pelle myös pääsee näpäyttämään isänsä siitä hetki sitten pohditusta elämän arvostamisesta Melkerin jälleen pyrkiessä ampiaisia nitistelemään, kun taas poika on sitä mieltä, että se arvostus pitäisi niihinkin ulottaa.



Joka tapauksessa Melker lupautuu hoitamaan päivän tiskihommat ja iänikuinen vedenkanto saa aivorattaat raksuttelemaan, sillä vesijohto hoitaisi ikävän velvollisuuden tuosta vain. Malin kylläkin muistuttelee putkimiehen maksavan, mutta näppäräksi ja monitaitoiseksi itsensä mieltävä Melker katsoo pystyvänsä projektin itsekin hoitamaan. Juhannusjaksossa Malinia hurmannut Krister (Lars Göran Carlsson) sattuu veneineen saapumaan Saltkråkanin satamaan ja kovasti huhuilee Malinia matkaansa. Koko päivän kestävä veneilyretki kirkkaan sinitaivaan alla kuulostaakin ihanalta ja Melkerinkin mielestä Malin on vapaapäivänsä ansainnut. Kyllähän isä poikineen taloutta yhden päivän pystyy pyörittämään, ja hän itse lupaa hoitaa ruokapuolen kuntoon. Vanhemmat veljet jälleen alkavat Kristerista jupisemaan, mutta joutuvat jäämään rannalle valittelemaan. Pelle tahtoisi isosiskonsa matkaan laineiden vietäväksi. Vähemmän yllättäen Krister ei osaa tätä käännettä yhtään arvostaa, mutta joutuupa nyreästi ottamaan pojan paattiin. Tarkoittaapa se samalla, etteivät tälläkään kerralla ne haikaillut kahdenkeskiset hetkoset taida toteutumaan päästä...

Denna dagen - ett liv paneutuu pitkälti Melkerssonin perheen puuhasteluun, ja näinpä Grankvistien osuus on toistaiseksi nähtyjen jaksojen joukossa vähäisin. Pampula (Maria Johansson) toki pistäytyy pikaisesti ihmettelemään vesikourun kohottelua ja hiukkasen avustamaankin. Melkerin kouru on niinkin vuotavaa mallia, että vesihävikki on melkoinen, mutta osa virrasta kuitenkin päätyy suoraan sinne keittiöön, minne tarkoituskin oli. Tosin hiukan harkitsemattomasti operaatiota johdetaan, kun pari minuuttia myöhemmin lattialla onkin kiva lits-läts läpsytellä. Vesi-insinöörin hommat täytyy siten vaihtaa kuivauspuolen puuhiin. Samalla saa todeta, että näin sarjan alkupuolella Melker vaikuttaa pikkuisen äreämmältä ja helpommin kimpaantuvalta epäonnistumistensa jälkeen kuin elokuvaversioissa koheltaessaan. Voinee siis olettaa, että kertyvät saaristopäivät vähitellen vievät miestä leppoisampaan suuntaan hermoherkkyyttä karsien.



Melkerin jaksohan Denna dagen - ett liv pitkälti on, kun hän selvästi haluaa laittaa alussa lukemansa mietteen tuumasta toimeen. Poikien kanssa kalastellaan yhdessä ja isä tietysti olettaa ahvenjahdin niksit ja tekniikat parhaiten taitavansa, mutta niinpä sitä viheltelevä veikkonen joutuu toteamaan, että opiskeltavaa taitaa sittenkin riittää. Ruoanlaittoa päästään myös kokeilemaan, sillä Melker tosiaan lupaili järjestävänsä päivällisen popsittavaksi ja kun pojille isompikin ahvensaalis kertyy, niin siitä luontevasti isä siirtyy kalasoppaa hääräilemään. Näin sivustakatsojana resepti vaikuttaa jokseenkin oudolta, eikä siinä paljoa mittailla, kun mausteita ropsautellaan reilulla kädellä maun mukaan. Sanotaanpa vaikka siten, että soppa saattaisi syömättä jäädä, enkä yhtään ihmettele, kun suupielet vääntyvät irvistyksiin. Onhan se ymmärrettävä reaktio, jos yhdellä suupalalla saa muutaman päivän rapsakan suola-annoksen. IMDB:n triviapuolen mukaan tästä kohtauksesta on juontunut Ruotsiin yleinen murjaus Melker-kokkailusta, kun puhutaan ylisuolauksesta. Samalla mainitaan myös, että Lilliecrona itse oli ammattikokki, eikä luultavasti vastaaviin kömmähdyksiin olisi sortunut omissa värkkäilyissään.

Isän vankka aikomus oli ottaa päivästä kaikki irti ja monenlaista yrittää, mutta kun kaikki menee järjestään pieleen, niin syöhän se vähän sisintä ja mieltä painaa maahan. Katsomossa Melkerin pienimuotoiset kommellukset kuitenkin ennemmin huvittavat, eikä niitä katsellessa oikein osaa surustelumoodiin vaihtaa. Hetkisen verran Melker kuitenkin ehtii mietiskelemään, että onkohan hänestä mihinkään ja taitaa ihan surkea isäkin olla, mutta onneksi hymy saadaan nopeasti kasvoille palauteltua. Eipä se päivä kaikkien muidenkaan suunnitelmien suhteen aivan putkeen mene, kun Kristerkin saa vain kaihoillen katsella uiskentelevaa Malinia Pellen kiusaillessa vieressä. Jos Melkerssonien nuorin hyvinkin hellä tahtoo eläinystäviä kohtaan olla, niin sama kiltteys ei Kristeriin yllä, vaan tälle sopii kohtalaisen tylysti jutella. Kaikkiaan meno kuitenkin pysyy kepeänä ja vielä varmistukseksi loppuun heitetään Melkerin molskahdus vierailevalla tähdellä piristettynä. Katsellessa myös väistämättä hymyilee muistellessaan kaukaisia ja vähän läheisempiäkin päiviä, joina on pitänyt tehdä ja touhuta kaikenlaista, mutta seikan sekä toisenkin seurauksena kaikki on kaaokseen kallistunut ja lopulta saanut summailla, että olisi ehkä ollut parasta jäädä petiin pötköttämään. No, näitä katastrofipäiviä kenties tykkää kuitenkin myöhemmin hyvällä muistella ja sitähän Melkerin kommellusrikas ja epäonnekas kesäpäiväkin on todistelevinaan.



Vi på Saltkråkan: Denna dagen - ett liv (1964) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti