lauantai 1. marraskuuta 2014

The Magical World of Winnie the Pooh: Little Things Mean a Lot! (Nalle Puhin taikamaailma: Pieniä tärkeitä asioita)

Tasaisin väliajoin tahtoo vain lähteä sinne tietyn pikkumetsän puolelle vierailemaan ja tervehtimään Puhia sekä tämän kivoja kavereita. Aina sieltä tuntuu jotakin hyväntuulista ja mieltä ilahduttavaa pienimuotoista puuhaa löytyvän ja harvoin saa pettyneenä poistua. Joten josko siis taas hipsaisisi siihen suuntaan. Viimeksi juhlisteltiin pääsiäistä, mutta nyt on varmaan toisenlaisia kujeita luvassa.

Kirpputorilta tuli osteltua vähän aikaa sitten tällainen lyhyempi DVD, joka ei mikään Puh-elokuva edes ole, vaan sarjan The New Adventures of Winnie the Pooh jaksoista kasailtu kooste. Kyseistä sarjaa tehtiin vuosina 1988-1991 neljä kautta ja jaksoja pääsi kertymään enemmänkin. 2000-luvun alkupuolella julkaistiin kahdeksen levyä nimikkeellä The Magical World of Winnie the Pooh. Jokaiselle levylle päätyi neljä jaksoa, joita toisiinsa tietty teema yhdistää.



Tämä minun löytöni on järjestyksessä toinen osa sitä sarjaa. Kuten otsikkokin vihjailee, niin pienet tärkeät jutut ovat keskiössä. Se sisältää jaksot: The Wishing Bear (Toivomusnalle) vuodelta 1988, Honey for a Bunny (Hunajaa kanista / Hunajakani) vuodelta 1988, Eeyi Eeyi Eeyore (Puutarhuri Ihaa) vuodelta 1990 ja Monkey See, Monkey Do Better (Paras lahja) vuodelta 1988. Bonuksiltaan ainakin tämä levy on varsin köyhä, eli yksi todella yksinkertainen pikkupeli ja yksi traileri löytyy.

Se alkuperäinen sarja, josta näitä pätkiä on lähdetty poimimaan sisältää runsaat 80 jaksoa, joten näille koostelevyille ei ole saatu ängettyä puoliakaan niistä. Tiedä sitten, tuleekohan kyseistä sarjaa kokonaan keräiltyäkään. Tavallaan mieli tekisi, mutta katsellaan nyt vielä hetki. Näitä neljän jakson koosteita voisin kyllä ostella, jos vaikka sattuisi sopivilla hinnoilla silmien eteen jostakin ilmestymään. Tuolta löytyy kattava jaksolista suomennetuin nimin sekä kuvauksin:

Luettelo televisiosarjan Nalle Puhin uudet seikkailut jaksoista



Jospa jätetään muiden jaksojen ihmettelyt ja vastaavat jutut tuleviin teksteihin ja tässä vaiheessa painuttaisiin tutkimaan levyn varsinaista sisältöä. Ensimmäisenä avautuu eteen tarina The Wishing Bear, joka samalla onkin kestoltaan näistä neljästä mittavin.

Toivomustähtönen siellä taivaalla tuikkii Risto Reippaan ja Puhin alempaa ihmetellessä. Opettaapa Risto siinä ystävälleen, miten tähdeltä tulisi oikeaoppisesti jotakin kivaa pyytää. Puhkin saa lorun lopulta lausahdettua ja niinpä hunajapurkki jostakin ilmestyy. Tosin tämä toive tovin kuluttua mystisesti tyhjenee.

Kavereillakin saattaisi olla pyyntö ja toinenkin tähdelle esitettävänä, sillä kaikenlaista kaipailtaisiin. Nasulla on menossa jokin kolossaalinen lumiukkoprojekti, joka ei omilla voimilla tunnu valmistuvan. Kani taas käy epätoivoista sekä loputonta sotaansa vihannesvihulaisia vastaan, jotka toisen herkkuja uhkaavat. Tiikeri tuntuisi haikailevan pomppivaista kaveria. Joukolla siis apua taivaalta pyytämään. Puh sattuu tulkitsemaan samoihin aikoihin sattuvan tähdenlennon siten, että nyt se Riston tähti tuli toivottua puhki. Hän ei kuitenkaan halua ystävilleen pettymystä aiheuttaa ja ottaa tähtösen tehtävät toteutettavakseen. Mitäköhän siitäkin seuraa...?



Honey for a Bunny vie katsojan Kanin suosikkipuuhien pariin, eli kevätsiivouksen aikaa eletään. Eroon vanhasta romppeesta ja tilaa uudelle on pelin henki. Vähän haikeana Kani päättää suloisesta pupukirjatuestaankin luopua. Yksinäisenä se ei pysty tehtäväänsä kunnolla hoitamaan, joten turhake lienee ja kaatopaikalle joutuu.

No, samainen pupu sieltä kaatopaikalta lähtee lahjana kiertämään ystävältä toiselle ja Kani tietenkin luulee, että kyseessä on se kadonnut kaksonen. Täytyy saada takaisin, kovallakin hinnalla. Puhin kanssa kauppaa tekemään, mikä johtaa hunajan metsästykseen. Sepä ei Kanille aivan luontaista puuhaa ole ja apua kaivataan. Joku voisi sanoa, ettei oppituntia välttämättä kannata Tiikeriltä tilata, mutta kaipa kaikkea yrittää voi.



Kolmas seikkailu on Eeyi Eeyi Eeyore, jossa myös lähdetään vähän kanimaisista puuhista liikkeelle. Siellä rikkaruohojen kimpussa viuhdotaan. Eräänä kiusankappaleena on yksi itsepäinen siemen, joka ei vain suostu itämään muiden tapaan. Kani päättää sen Ihaalle lahjoittaa.

Ihaan osaaminen puutarhahommissa ei mitään kovin kaksista ole. Ajatteleepa kuitenkin, että hellyydellä ja sinnikkyydellä tulosta saattaisi tulla. Muut ystävät pelkäävät, että hyvistä yrityksistä huolimatta mitään ei itäisikään ja Ihaa vallan surulliseksi muuttuisi. Parasta siis sekaantua, vai...? Kani vähän omahyväisesti Ihaan yritykseen suhtautuu, mutta voi olla, että joutuu asennettaan amatööripuutarhureihin korjailemaan.



Viimeinen ja samalla luultavasti vauhdikkain tarina on Monkey See, Monkey Do Better. Risto siellä jossakin kavereitaan etsii. Toisille tulee kauhistunut ajatus, että Risto yrittää syntymäpäiviään juhlia, eikä heillä ole mitään annettavaa hankittuna. Poloiset sitten päättävät esitellä itsensä lahjoina ja hiippailevat Riston ovelle.

Uteliaisuus ajaa omin luvin kurkistamaan erään suuremman paketin sisään. Sieltäpä löytyykin aivan mahdoton menijä, jolta tuntuu onnistuvan käytännössä mikä vain. Yhden hengen gorillaorkesteri marssii äänekkäästi eteenpäin ja yrittää osoittaa toiset hyödyttömiksi. Pitääköhän pikkuystävysten vain myöntää, että paras lahja sieltä kuoriutui ja lähteä hiljaa hipsimään muille maille...?



Jos muistelen aiemmin katsomiani Puh-tarinoita, niin eivät nämä neljä nyt nähtyä niin kirkkaina siellä seassa välkähtele. Toisaalta eihän tässä valikoimassa nyt kehnoakaan juttua ole mukana. Viimeinen kuitenkin on näistä vähiten innostavin. Kanipaljoudesta voisin kyllä antaa pikkuisen plussaa tietysti. Harmittavasti Kengu on hukattu jonnekin, eikä Ruukaan oikein käy muuta kuin näyttäytymässä. Pöllön tarinoitakaan ei kukaan jaksa käydä kuuntelemassa. Yleisvaikutelma tällaisen pienen otoksen perusteella jää sen verran myönteiseksi, että enemmänkin toki voisi vilkuilla. Mitään maratonurakkaa en haluaisi sarjan parissa aloitella. Voisi olla, että puunmakua olisi parin tunnin jälkeen havaittavissa. ...Tai eihän sitäkään varmaksi voi sanoa, pitäisiköhän sittenkin...

Muissakin Puh-kirjoituksissa on tullut mainittua, että melko opettavaiseksi se sävy silloin tällöin menee. Nyt otetaankin vielä rautalankaisempi malli käyttöön, kun parin jakson päätteeksi saa lyhyen oppitunnin ystävyydestä ja välittämisestä. Ehkä sarja sitten on selkeästi pienemmille suunnattu. Hieman sellainen kyllä hymyäkin nostattelee, mutta sanoisin, että positiivisessa mielessä kuitenkin.

Tämän sarjaversion puolelle tapahtuneen lyhyen singahtamisen perusteella olisin toistaiseksi taipuvainen suosimaan niitä elokuvia, ja niitähän onneksi vielä löytyy katsomattomiakin. Jos kelailen mielessäni viime aikoina katseltuja Puh-elokuvia, niin värikkyyden ja piirrosjäljen puolesta sanoisin niiden ottavan helpohkon voiton. Lisäksi tosiaan se elokuvien vähän onnistuneemmin upotettu opetuspuoli toimii paremmin. Kuka sitten mistäkin tykkäilee...



The New Adventures of Winnie the Pooh (1988-1991) (IMDB)

2 kommenttia:

  1. Ääääääkk! Minä katsoin tuota Nalle Puh -televisiosarjaa pienenä!!! Se oli ihan paras!!!! :) Just vähän aikaa sitten mietinkin, että onkohan niitä jaksoja laitettu DVD:lle, näköjään joitakin ainakin on. Pitänee yrittää katsoa, löytyisikö jostain kaupasta tai kirpparilta kyseisiä pätkiä. :) Ottamistasi kuvakaappauksista kuitenkin huomaa, ettei piirrustustaso ole yhtä hyvää, kuin varsinaisissa elokuvissa. Hahmot näyttävät jotenkin liian kömpelöiltä - varsinkin Risto Reipas tuossa viimeisessä kuvassa. Ja on kyllä aika pöhköä, jos Kengua ja Pöllöä ei televisiosarjassa ole lainkaan. Ei siellä Puolen hehtaarin metsässä niin paljon väkeä asusta, että joitain pitäisi jättää pois! Ehkä he esiintyvät joissain muissa sarjan jaksoissa...???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan hieman erikoistakin, jos sarjaa ei ole kattavammin julkaistu. Tai no, muutenkin välillä on tullut ihmeteltyä Disneyn julkaisupolitiikkaa, joten kai tällainen osittainen ja sieltä sekä täältä poimiva tyyli siihen linjaan jotenkin sopii. Nämä Nalle Puhin taikamaailma -kiekot eivät ilmeisesti kovin harvinaisiksi ole hiipuneet, kun pikaisella silmäyksellä näyttää vaikkapa Huuto.netistä löytyvän paljonkin melko edullisilla hinnoilla. Hmmm, hmmm...kyllähän sitä pari osaa toki tekisi mieli ostella vielä. :)

      Varmasti muissa jaksoissa myös Kengua ja Pöllöä nähdään. Näissä neljässä ei juurikaan, lähinnä alku- ja loppulaulujen aikana.

      Minulla ei valitettavasti ole lämpimiä lapsuusmuistoja Puh-sarjan parista. Joitakin satunnaisia pätkiä lukuun ottamatta en varmaan pienempänä tällaisia juurikaan katsellut. Jonkinlainen käänteinen järjestys menossa tässä, eli kymmenvuotiaana kaikkia kamaluuksia ja pari vuosikymmentä myöhemmin söpöstellään sitten enemmänkin. No, kai se näinkin käy... :)

      Poista